Mistä intoa laihduttamiseen?

Laihdutusjuttua tällä kertaa, se on nimittäin enemmän kuin ajankohtainen juuri nyt. Joulu kolkuttelee ovella ja ahdistaa jo ajatuskin niistä jouluherkuista, joita tulen syöpöttelemään. Mikä neuvoksi?!

Pitääkö mun alkaa tällaiseksi laiheliiniksi että kelpaisin itselleni?!

Painoni pysyi viime vuoden todella hyvin hallinnassa mökkiraksan ansiosta, mutta kun saimme sen keväällä valmiiksi, niin enköhän vain ottanut asiakseni alkaa vain makoilemaan ja syömään suklaata mökkiterassilla ja laiturilla. Ei sillä, olen kyllä nauttinut siitä valtavasti! Kuinka ihanaa vain olla tekemättä mitään vuoden rakennusuurastuksen ja touhun jälkeen! Ja vain nauttia elämästä.

Nyt on aika ottaa niskasta kiinni. Olen tukenut erilaisista laihdutusvalmisteista ja kaikkia laihdustussivustoja, jotta saisin motivaatiota. Aioin jo tilata jonkun laihdutusvalmisteen, esim vihreä kahvi tai mitä näitä kaikkia on. Niitä joiden sanotaan tekevän ihmeitä. No, minä en usko sen kaltaisiin ihmeisiin kuitenkaan. Nyt olen etsinyt vain pelkkää motivaatiota.

Luin täältä hyvän jutun aktiivisuusrannekkeesta laihduttamisen tukena. Olin jo tilaamassa sitä, kun alkoi ahdistaa sen ajatus. Hoksasin, että haluan päästä irti itseeni kohdistuvasta tarkkailusta ja saada rennon otteen niin laihduttamiseen kuin elämään muutenkin. Sen saman rentouden kuin siellä laiturillakin. Onkohan se mahdollista? En tiedä.

Tää on hötsäilylenkkiä parhaasta päästä! Tykkään!

En tilannut ranneketta. Olen jouksutanut itseäni erilaisten urheilulajien parissa ja etsinyt itselleni kivaa ja viihdyttävää lajia, jonne ei siis tarttisi pakottaa vaan josta en voisi olla pois! En ole vielä löytänyt. Ainoa mitä en voi olla tekemättä, on höntsäilylenkkeily, eli ihan sellainen luonnostanauttimishaahuilukävely metsässä, joka ei sitten kuitenkaan sykettä nosta ellen kävele saappaissa suolla. Liikuntaa sekin on ja hyvä niin.

Sitten pohdin myös sitä, että entä jos en laihduta ollenkaan? Niinku Lehtisen Jenny ja vaakakapina. Lopetan laihduttamisen ja aloitan elämän. Näitä Jennyn sivulla olevia juttuja oon nyt lukenut ja se on alkanut yhä enemmän tuntua omalta. Jos vaan elän ja opettelen tottumaan uuteen painooni ja annan sen olla. Ehkä löydän tavan saada sen suosiolla haluaamani, ehkä löydän tavan saada sen tuntumaan omaltani. Ehkä teen jotain tai sitten en tee yhtään mitään. Muuta kuin lopetan tarkkailun ja kontrollin ja aloitan elämän. Syön vapaasti ja juon vapaasti, en mitään tyhmää, mutta vapaasti. Oisko tässä järkeä? Mitä sanotte?!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.